Kissan sijoittaminen tarkoittaa sitä, että kissa muuttaa uuteen kotiin, mutta omistusoikeus säilyy kasvattajalla tai aikaisemmalla omistajalle. Useimmiten syynä sijoitussopimuksen tekemiseen on se, että kasvattaja haluaa säilyttää tietyn kissan kasvatuksessaan, mutta ei pysty sitä itse pitämään. Ostajan kannalta sijoituskissaan päädytään yleensä joko siksi, että halutaan tutustua kasvatustoimintaan kokeneemman kasvattajan hoitaessa paperisodan tai siksi, että sijoituskissa on näennäisesti ilmainen tai edullinen. Todellisuudessa sijoituskissan ottaja sitoutuu erilaisiin kustannuksiin ja työmäärään, jolla kissa tulee maksettua kasvattajalle, joten ilmainen se ei ole. Tämä kannattaa tehdä selväksi jo alkuvaiheessa.

Sijoitustilanteissa on vielä normaalia kissakaupaa tärkeämpää tehdä erittäin tarkka sopimus kaikista sijoituksen ehdoista. On pystyttävä jo etukäteen huomioimaan mahdollisesti vastaan tulevia ongelmatilanteita: kissan sairastuminen, loukkaantuminen, kuolema, ongelmat tiinehtymisessä tai astumisessa jne., jotka estävät kasvattajaa saamasta alun perin tarkoitettua korvausta sijoituskissasta. Kannattaa myös varautua siihen, että sijoituskoti esimerkiksi muuttaa paikkakunnalta kauemmaksi, jolloin pääsääntöisesti kasvattajan vastuulle jäävät ylimääräiset kustannukset esim. astutusmatkoista.

Joillakin kasvattajilla on tapana tehdä uuden kodin kanssa kissoista osaomistus/yhteisomistussopimuksia, jolloin kysymyksessä ei ole varsinainen sijoitussopimus, vaan kissa rekisteröidään kissaliitossa yhteisomistukseen. Tätä tapaa ei kuitenkaan oikein voi suositella. Kissan siitoskäytön kannalta olennaista on se, kuka on kissan omistaja Kissaliiton rekisterissä. Ilman kaikkien omistajien suostumusta kissalla ei voi tehdä mitään kasvatuksessa. Niinpä mahdollisissa ongelmatilanteissa voi käydä niin, että kasvattaja ei pysty kissaa käyttämään, jos osaomistaja ei voi tai suostu allekirjoittamaan tarvittavia papereita. Kasvattaja ei näissä tilanteissa myöskään saa kissaa takaisin niin helposti, jos haltija ei täytä sovittuja ehtoja.

Naaraan sijoittamisessa voidaan sopimus tehdä Kissaliiton sopimuslomakkeella, johon voidaan lisätä omia (ei kuitenkaan kohtuuttomia) lisäehtoja.

Uroksen sijoittamisessa ehdot vaihtelevat niin paljon, että yleistä sopimusmallia ei ole tehty. Esimerkiksi sijoitettaessa tuontiuros ehdot ovat yleensä erilaiset kuin sijoitettaessa oma kasvatti. Esimerkki tuontiuroksen sijoitussopimuksesta.

Kasvattaja voi myös myydä uroksen normaalia alemmalla hinnalla niin, että hänelle jää oikeus yhteen tai kahteen astutukseen ilman eri korvausta. Tällöin omistajuus siirtyy, joten uuden omistajan osalta on huolehdittava, että Kissaliiton säännöt siitosuroksen omistajan osalta täyttyvät kun astutus on ajankohtainen. Näissä tapauksissa kannattaa aina sopia, korvaako ostaja kasvattajalle jotain, jos ei pystykään pitämään urosta leikkaamatta. Esimerkki myyntisopimuksesta ja sen liitteestä, jossa kasvattajalle jää oikeus käyttää urosta astutukseen.

SEURAAVA SIVU: Suunnitelmallinen kasvatustyö