Teoriassa mihin tahansa kissalaan voi milloin tahansa tulla jokin infektio tai loistartunta. Tartunta voi tulla näyttelystä, vieraiden mukana tai astutusten yhteydessä. Useimmin nämä ovat ohimeneviä, mutta joskus voi myös kissalaan pesiytyä pysyvästi jokin mikrobi, joka aiheuttaa pientä haittaa jatkuvasti ja varsinkin pentujen terveys kärsii. Esimerkkejä sitkeistä pöpöistä ovat ihosienet, klamydia- ja mycoplasmabakteerit, bordetella (ns. kennelyskä), herpes- ja calicivirukset, iholoiset, suolistomikrobit (giardia, toksoplasmoosi, coccidioosi), coronavirukset. Monet näistä eivät aikuisille kissoille aiheuta merkittäviä oireita ja voivat siksi elää kissalassa pitkään, ilman että kasvattaja edes epäilee kissojensa olevan sairaita. Tällainen ns. endeeminen tartunta muodostuu ongelmaksi siinä vaiheessa kun pentue toisensa jälkeen sairastelee ja on alikuntoinen. Usein kasvattaja itse vaistoaa, että jotain on vialla, mutta eläinlääkäri ei ensi näkemältä löydä mitään. Osaa yllä olevista ei edes voi ulkoisesti terveestä kissasta luotettavasti testata. Osa tartunnoista voi olla mahdoton hoitaa kokonaan pois kissalan aikuisista oireettomista kissoista (esim. herpes) ja osa vaatii todella pitkän ja sitkeän häätöhoidon. Ensi vaiheessa tilannetta voi helpottaa pitämällä pennut erillään kissalan muista kissoista jopa 8-10 viikkoa omissa tiloissaan. Pentuiässä sairastettu infektio voi vaikuttaa pennun terveyteen myös pitkällä aikavälillä uudessa kodissa ja siksi kasvattajalla on myös vastuu siitä, että pyrkii pitämään pennut mahdollisimman terveinä pentuaikana. Mitä enemmän kissalassa on kissoja, sitä todennäköisemmin ne myös kantavat oireettomina tarttuvia tauteja ja sitä tärkeämpää on pentujen suojaaminen. Jos kissoja on vähän (1-5), voi vielä ajatella kasvattavansa täysin kodinomaisesti, mutta kissamäärän lähentyessä kymmentä vaaditaan jo erilaista hygieniatasoa ja tilajärjestelyjä pentujen terveyden takaamiseksi. Jos useammalla peräkkäisellä pentueella tai kaikilla kissalan pennuilla esiintyy seuraavia ongelmia, kannattaa asiaan puuttua:
Vatsaoireet
Iho-oireet
Pentukuolleisuus Jos pentuja menehtyy usein ensimmäisen parin viikon aikana näennäisesti ilman syytä, voi kissalassa olla esim. bordetella- tai klamydiainfektio, jotka aiheuttavat pienillä pennuilla nopeasti eteneviä tappavia keuhkokuumeita. Alle 2-viikkoiset pennut ovat erityisen herkkiä infektioille ja helposti menehtyvät niihin. Siksi aivan pienet pennut tulisi pitää aina erillään muista aikuisista kissoista kuin niiden emosta. Myöskään emon ei tällöin tulisi seurustella muiden kissojen kanssa. Pennut saavat emoltaan vasta-aineita, eivätkä siksi yleensä saa tartuntaa omalta emoltaan. Sen sijaan emon vasta-aineet eivät välttämättä suojaa muilta aikuisilta kissoilta saaduilta tartunnoilta. Kun kissalassa on pieniä pentuja, tulee vakavasti harkita esimerkiksi näyttelyissä käymistä, koska tuliaisena saatu vatsatauti voi periaatteessa olla pennuille kohtalokas. Jos näyttelyissä käy, tartuntoja voi ainakin yrittää välttää seuraavilla toimenpiteillä:
SEURAAVA SIVU: Pentujen myynti
Terveen normaalin pennun silmät eivät rähmi eivätkä vuoda. Silmien auetessa niissä saattaa esiintyä jonkin verran karstaa, mutta periaatteessa kaikki erite silmistä on epänormaalia. Jos silmät, luomien sisäpinnat tai silmänympärykset ovat jatkuvasti punaiset ja ärtyneen näköiset, silmissä on rähmää, ne vuotavat tai luomien reunoihin kertyy kuivaa tummanruskeaa sotkua, silmissä on infektio. Periaatteessa myös allergia voi aiheuttaa saman tyyppisiä oireita, mutta pennuilla ei pääsääntöisesti esiinny allergiaa.
Jos pentujen uloste on jatkuvasti löysää, haisevaa tai väriltään erikoista tai pentu oksentelee tai painokehitys ei kiinteään ruokaan siirtymisen jälkeen ole normaalia, ei suolistossa ole kaikki kunnossa. Joskus saattaa ruokinnasta johtuen uloste olla löysempää tai haista, mutta jatkuva ripuli ja vatsan löysyys pentueissa yleensä kertoo ongelmista. Toki pennut saavat usein ennen luovutusikää vatsaflunssan, joka kestää normaalisti vain muutaman päivän. Tällaisia tilapäisiä vatsaongelmia voi yleensä tukihoitaa itse huolehtimalla nestytyksestä (Nutrisal-liuos) ja oksentelun loputtua ravinnonsaannista (erilaiset toipilasruoat tai ravintopastat). Pahasti kuivunut pentu kuitenkin vaatii eläinlääkärin antaman nesteytyksen ihon alle.
Jos pennuilla on jatkuvasti rupia tai karvattomia laikkuja, kutinaa ja huomattavaa pitkäaikaista hilseilyä, saattaa olla kysymyksessä ulkolois- tai sienitartunta.